Lempeä Lyyli ja uudet lakanat

Nyt on joulu juhlittu ja kotiinkin palattu. Oltiin kai oltu aika kilttejä, ainakin lahjojen määrästä päätellen. Miehen kanssa saatiin leveämpi peitto, jota ollaan jokunen viikko kaivattu. Syksyyn asti pärjättiin yhdellä normaalikokoisella peitolla, mutta viime aikoina yöt on menny peittoa kiskoessa ja palellessa. Nyt ei tartte enää kiskoa eikä palella.

Samalla, kun vaihdoimme peiton, päiväpeittokin sai lähteä. Ärsytti, kun sille ei ollut öisin muuta paikkaa kuin lattia, ja sängynpäädyn ja vaatekaappien väliin jää niin vähän tilaa, että kun halusi päästä sängyn toiselle puolelle, piti pomppia peiton päältä. Joinakin aamuina kumpikaan ei ehtinyt tai jaksanut pedata sänkyä, ja niin se peitto rötkötti pölyisellä lattialla joskus päivisinkin.

Olin jonkin aikaa haaveillut uusista lakanoista, jotka tilaan sitten, kun saadaan tuo uusi peitto. Löysin H&M:ltä harmaat pellava- ja peruspuuvillalakanat. Itse olisin halunnut pellavalakanat, mutta mies ei ollenkaan lämmennyt niille, varsinkaan kun ne rypistyvät eikä päiväpeittoakaan enää laiteta. En tiedä, kuinka paljon ryppyisyys olisi omaa silmää haitannut, mutta otettiin sitten ne puuvillalakanat ja olen kyllä tosi tyytyväinen niihinkin.

Halusin lakanoista mahdollisimman yksinkertaiset ja mielellään harmaat tai valkoiset, ettei ahtaasta ja muutenkin romanttisesta makuuhuoneesta tule aivan hirveää sekametelisoppaa. Lakanat eivät ole tasaisen harmaat vaan tuollaiset "farkkukuosiset", mielestäni tosi kivat.

Peiton lisäksi joulupukki toi myös pikkusiskon Hurjalle Hannalle (kuvassa vasemmalla), Lempeän Lyylin. Hurja Hanna muutti meille viime kesänä esikoisen mummulareissun jälkeen ja nyt Lempeä Lyyli löytyi kuopuksen lahjapaketista. Molemmat neidit on mummun ompelemia ja alkuperäisestä mallista tuunaamia. Aika mummumaisia nimiä myöten. :D

Paljon muutakin saatiin lahjoiksi, kuten elokuvaliput ja lastenhoitoapua elokuvan ajaksi (mahtava lahjaidea pienten lasten vanhemmille), vaatteita, pelejä ja lapsille leluja. Tontut olivat näköjään huomanneet senkin, että tässä huushollissa tarvitaan leivonta-alustaa ja kaulinta. Nyt ei tartte enää naarmuuntumisen pelossa päällystää pöytää leivinpaperilla, kun alkaa leipomaan lasten kanssa. Mieheltä sain myös uutta hajuvettä, oon ihan innoissani tuosta tuoksusta! :)

Kaiken kaikkiaan joulu meni mukavan rauhallisesti. Oltiin kyllä aika pahassa flunssassa koko joulun, mutta tulipa ainakin levättyä ja ehdittiin olla koko porukka yhdessä. Vaikka mummula onkin vain puolen tunnin ajomatkan päässä, kellään ei ollut kiire kotiin ja oltiin siellä samantien melkein viikon. Olo oli aika haikea, kun lähdimme takaisin kotiin. Joulu on kyllä mukavaa aikaa. :)

Ei joulua ilman lahjoja

Tänä vuonna voidaan kyllä olla miehen kanssa tyytyväisiä itseemme. Viime hetken paniikin ja lahjojen paketointimaratonin sijaan loputkin joululahjat hankittiin jo viikko, pari sitten, suurin osa jo marraskuun lopussa.

Näin ollen lahjoja ehti rauhassa paketoida, ja toisinaan sainkin siihen aika paljon aikaa kulutettua. Sekös miestä vähän nauratti, pakettien kuvaaminen varsinkin, mutta se on juuri sitä pientä ja nopeasti valmista näpertelyä, mikä pitää pään kasassa kotona ollessa. Mitään kodin ulkopuolella tapahtuvaa kun ei tällä hetkellä kuitenkaan ehdi harrastaa.

Lahjakortit ja muut pienet, litteät lahjat saivat ympärilleen säkkikangasta, voimapaperia, pitsiä ja juuttinarua.

Askartelulaatikosta löytyi vuosia sitten ostettua joululaulukartonkia, joka sopii hyvin miehen muusikkoveljelle. Joulukorttien askartelusta jäi pari huopapossua yli, joten käytin ne pois pakettien koristeiksi.

Ikean punavalkoinen lahjapaperi on tämän vuoden suurin ihastus. Harmittaa, etten ostanut sitä yhtä rullaa enempää (vaikka siinä yhdessä rullassa onkin jo 10 metriä paperia).

Mieskin paketoi pitkin hampain muutaman lahjan ja näytti tykkäävän tuosta kana- ja lehmäpaperista. Itse löysin jo kertaalleen käytetyn paperikassin, jossa oli mm. apinoita, varmasti sopiva paketti miehelle. ;)

Paketista tuli kyllä supersöpö, ja todella pienellä vaivalla.

Pakkohan siihen oli tehdä myös hauska pakettikortti.

Päätettiin miehen kanssa, ettei osteta omille lapsille lahjoja ollenkaan, kun saadaan niitä ihan riittävästi muualtakin. Sorruin silti, yhden paketin verran... Tässä paketti ja sen kortti meidän 2-vuotiaalle.

Aikamoinen kasa lahjoja saatiinkin aikaiseksi.

Kaappien kätköistä löysin vielä tulitikkuaskin, joka toimi reilu vuosi sitten häissämme sormusrasiana. Käytän sen tänä vuonna lahjapakettina ja annan sen miehelleni. Mutta ei siellä mitään sormusta sentään ole, jotain paljon arkipäiväisempää tällä kertaa. :)

Nyt on aika kerätä kimpsut ja kampsut ja aloittaa joulunvietto. Hyvää joulua kaikille! :)

Sunnuntai-illan sisustusinspiraatio

Meillä on pienehkön kämpän (85 neliöinen kolmio) pieni ja kapea eteinen, jossa tuntuu aina olevan ihan liian vähän säilytystilaa. Ehkä perinteiset eteisenkaapissa säilytettävät tavarat sinne mahtuisivatkin, mutta koska muutakin säilytystilaa on aika vähän, säilytämme kaapeissa kaikenlaista paperikansioista vauvan vaunukoppaan. Eteinen kaipaa siis kovasti lisää säiltystilaa, mutta ei sinne enempää kaappejakaan mahdu.

Kun muutimme tänne, meillä ei ollut vielä lapsia (siis kasoittain vaatteita, rukkasia ja pipoja, pieniä kenkiä eikä niitä vaunukoppiakaan) ja keksin ostaa Ikeasta pienen punaisen sivupöydän eteisen ja keittiön väliin. Se oli jotenkin niin söpö. Mies ei sitä ole koskaan ymmärtänyt, pöytä on kuulemma niin epäkäytännöllinen ja matalakin, että meinaa selkä katketa, kun tuosta pienestä laatikosta haluaa jotain etsiä. ;)

Löysin loppuviikosta kirppikseltä kivan peilin, joka sopi tuon pöydän yläpuolelle, muttei pöydän kanssa. Ehdotin uutta lipastoa miehelle ohimennen, ja olin ihan varma, että vastaus on ei, mutta väärässä olin, parin tunnin päästä meillä oli jo uusi lipasto. Siinä välissä tuo pieni, punainen pöytä oli ehtinyt löytää uuden kodin.

Lipasto on juuri sopivan kokoinen ja peilikin löysi paikkansa. Eteisen ilme raikastui ja peili tuo vähän lisää tilantuntua, sitä varten se siihen ostettiinkin. Laatikoihin mahtuu hyvin eniten käytetyt pipot ja hanskat, pieni kasa lasten vaippoja ja vähän sitä sun tätä pikkutavaraa, jolle ei oikein muuta järkevää paikkaa löydy.

Kesken lipaston kasaamisen meni sähköt poikki ja hetki piti pärjätä taskulamppujen ja kynttilöiden valossa. Samalla tuli sytytettyä neljäskin adventtikynttilä. Enää muutama päivä jouluun!

Tänään pitäisi jaksaa vielä siivota ennen joulua. Vaikka varsinaista joulusiivousta en meinaakaan tehdä, motivaatio on kateissa ja pelkkä viikkosiivouskin tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä urakalta. Järjestelin aamupäivällä yläkerrassa tavaroita ja löysin makuuhuoneesta hauskan ja mieltäpiristävän yllätyksen. Vanhempi lapsista oli laittanut vauvanlelun, Mirja nimeltään, tuolin selkänojan ja seinän väliin ja se sopi siihen niin hyvin! Sen verran hymyilytti, että taidan jättää Mirjan siihen. :)

Sohvatyynyjä ja suklaakonjakkikakkua

Sain pari viikkoa sitten hyvän sisustussilmän ja -maun omaavalta anopiltani vanhan, kirpparilta löytyneen ruudullisen pöytäliinan. "Anoppi" ei kuulosta yhtään kivalta, ja siksi kutsun anoppia jatkossa mummuksi, vaikka kyse ei omasta isoäidistäni olekaan... kuulostaa vaan niin paljon paremmalta. :)

Joka tapauksessa liina ei meille pöytäliinaksi kokonsa ja muotonsa vuoksi sopinut, mutta väreiltään se sopi täydellisesti verhoihin.

Kangasta siinä oli juuri sopivasti kahteen 40x40 cm tyynyyn. Ehdin jo luopua toivosta, että saisin ommeltua tyynyt ennen joulua, mutta tänään siihen tuli loistava tilaisuus, kun vanhempi lapsista pääsi yökylään vanhallemummalle ja mies on pikkujouluissa. Puolivuotias taas nukkuu sen verran paljon, että ompeluunkin jäi vähän aikaa.

Viikon sairastelun ja 2-vuotiaan uhmailun jälkeen tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen. Loppuillan taidankin vaan herkutella ja laiskotella. Kaveri toi eilen joululahjaksi suklaakonjakkikakun, joka on niin hyvää, että taidan vetästä oikein kunnon suklaakakkuöverit.

Suklaamuffinseja joululahjaksi

Sitruunapikkuleipien lisäksi tehtiin joululahjaksi suklaamuffinseja, tämäkin resepti löytyi Kinuskikissalta. Yhdestä satsista tuli sopivasti kaksi leivoslaatikollista muffinseja, joten ei ollut kovin suuritöinen lahja, kaksi taikinaa riitti tämän joulun lahjoihin. Toinen taikina tehtiin daim-suklaasta ja toiseen käytettiin pätkistä. 

Kinuskikissan suklaamuffinsit

1 Pätkis Mini Bites -pussi tai 200 g Daim-suklaata

150 g voita

1 ½ dl sokeria

2 munaa

3 ½ dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 ½ rkl kaakaojauhetta

1 ½ dl maitoa

Ensin puolet suklaasta rouhitaan ja loput suklaapalat halkaistaan kahtia (amerikanmuffinseihin, joita tällä ohjeella tulee n. 12 kpl, suklaapaloja ei tarvitse halkaista). Voi ja sokeri vaahdotetaan ja munat lisätään yksitellen. Taikinaan lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Lisäksi vielä rouhe sekoitetaan taikinaan. 

Taikina nostellaan lusikalla vuokiin, puoleen väliin (muffinsin sisälle) laitetaan suklaapala sydämeksi. Muffinsit paistetaan 225 asteessa n. 12-15 minuuttia.

Koristelua mietin pitkään. Olisin mielelläni laittanut niihin jonkinlaisen pursotettavan kuorrutuksen, mutta halusin jättää lahjan saajalle mahdollisuuden muffinsien pakastamiseen enkä oikein tiennyt, mikä kuorrute olisi sen varmasti kestänyt. Päädyin sitten sokerimassaan. Leikkasin piparimuotilla ohueksi kaulitusta massasta tähtiä ja laitoin ne muffinsin päälle. Tästäkään en ole aivan varma, kuinka se pakastamisen ja sulatuksen kestää, mutta luultavasti paremmin kuin esim. kermavaahto.

Kahvilasta löysin leivoslaatikoita, joiden kannet päällystin Ikean ihanalla punavalkoisella lahjapaperilla, toiset laatikoista raidallisiksi ja toiset pilkullisiksi. 

Lopputulos oli juuri sitä, mitä pitikin. :)

Sitruunapikkuleipiä pukinkonttiin

Viime viikolla leivottiin sitruunapikkuleipiä naapurin vanhemmille joululahjaksi. Ohjeen löysin Kotilieden sivuilta:

Pikkuleivät

200 g huoneenlämpöistä voita

1 sitruunan raastettu kuori

1 dl sokeria

1 kananmunan keltuainen

4 dl jauhoja

Sekoita voi, sitruunan kuori ja sokeri. Lisää keltuainen, sekoita hyvin. Lisää jauhot. Laita taikina hetkeksi (n. 15 min) jääkaappiin.

Taikina oli todella helposti kaulittavaa ja niin taivaallisen hyvää! Sitä hävisi pienen apulaisen suuhun luvattoman paljon, mutten viitsinyt sen syömistä kokonaan kieltääkään, kun itsekin teki mieli maistaa sitä aina välillä. Lopusta taikinasta otettiin piparimuotilla pikkuleipiä ja paistettiin ne 200 asteessa 3-5 minuuttia.

Pikkuleivät koristeltiin pikeerillä, jonka tekemiseen käytin Kinuskikissan pikeerin perusohjetta:

¼ dl valkuaista
1 ½ dl tomusokeria

3 tippaa sitruunamehua

Ensin vatkasin valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella n. 3 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin sitruunamehun ja loput tomusokerista ja vatkasin vielä hetken. Pikeerin voi värjätä elintarvikeväreillä, mutta jätettiin se valkoiseksi ja laitettiin päälle nomparelleja.

Pikkuleivät murenivat aika helposti, mutta luulen, että jauhoja mitatessa menin laskussa sekaisin ja laitoin niitä vähemmän kuin ohjeessa sanottiin. Hyviä ne kuitenkin olivat! Taidetaan tehdä niitä joulun jälkeen kotiinkin, kunhan jouluähkystä ensin selvitään.

Joulukortit, kerrankin ajoissa!

En muista, milloin viimeeksi olisin lähetellyt saati askarrellut joulukortteja. Tänä vuonna askarreltiin luottaen siihen, että yksinkertainen on kaunista. Idean kortteihin nappasin Sinooperista, jonne oli pyykkinarulle ripustettu erilaisia joulukortteja malleiksi.

Leikkasin paksusta huovasta possuja ja sydämiä. Mallit piirsin ensin piparimuotilla pahville, jonka avulla oli helppo piirtää ne lyijykynällä huovalle. Leikkaamiseen olisi kannattanut käyttää vähän isompia saksia, noilla sain sormeen mahtavan rakon, joka ei näin parin viikon jälkeenkään ole parantunut, kiitos kuivan talvi-ihon.



Korttipohjaksi valitsin yksinkertaisen punaisen ja sen päälle leikkasin ja liimasin vaaleanruskeaa paperia hyvää joulua -tekstillä. Jätin reunoilta sentin verran punaista pohjaa näkyviin. Aina tässä vaiheessa alan haaveilla paperileikkurista, sellainen olisi kätevä eikä niitä ärsyttäviä, omaan silmään pistäviä vinoon leikattuja reunoja enää tulisi.

Sen jälkeen kirjoitettiin tekstit korttien toiselle puolelle. Kirjoitin ne vanhemman lapsen kanssa yhdessä, joten siinäkin mentiin hyvin lyhyellä kaavalla "Hyvää joulua mummalle! t. xxxx". Parinkymmenen kortin kirjoittamiseen meni useampi päivä, kun ei montaa korttia kerralla jaksettu kirjoittaa, mutta kivaa oli. :)

Lopuksi liimasin possut ja sydämet etupuolelle. Häiden aikaan kortteja yms. askarrellessa opin kantapään kautta, kuinka tärkeää on laittaa kortit joka liimauksen jälkeen painon alle, jotta ne pysyisivät suorassa. Näissä huopa litistyi hieman, mutta se nyt ei niin paljoa haittaa kuin kippura kortti.

Olen niin tyytyväinen, että sain kortit tehtyä reilusti ennen niiden viimeistä postituspäivää. Muutenkaan tänä vuonna ei tarvitse panikoida, marraskuun joulukalenteri näytti marraskuun lopussa tältä:

Keittiön kaapit on siis edelleen siivoamatta, mutta ei se mitään, viime vuonnakin siivosin ne vasta tammikuussa. Joululahjoista osa on ostamatta, mutta kaikki on mietitty valmiiksi, koti on sisustettu ja kortit askarreltu. Nyt vain nautiskellaan. :)

Jouluverhoja ja tyynynpäällisiä

Muutama kuukausi sitten etsin kirppikseltä kangasta laatikoiden päällystämiseen ja löysin punaoranssit verhot. Hintakaan ei kirpaissut, toisesta maksoin 4 € ja toisesta, osittain haalistuneesta 2,50 €. Verhot olivat niin ihanat ja sopivat hyvin olohuoneeseen, etten raaskinutkaan tuhota niitä. Koska verhot olivat aika leveät enkä saanut niitä asettumaan kovin nätisti, käänsin niitä molemmilta reunoilta kaksinkerroin. Reunasta tuli siistimpi ja toisen verhon haalistunut kohtakin kääntyi sopivasti verhon taakse.

Sohvalle löytyi pari aikaisemmin ommeltua punaista tyynynpäällistä ja niille kaveriksi ompelin punavalkoiset tyynyt Ikean Hildis-kankaasta. Aloitin myös neulomaan viidettä tyynynpäällistä paksusta, punaisesta langasta, mutta lanka nyppääntyi heti sen verran, että tyyny olisi näyttänyt ihan liian nukkavierulta jo valmiiksi. Neljällä tyynyllä siis mennään tämä joulu.

Täytin viikonloppuna vuosia ja sain mieheltäni kimpun terttuneilikoita. Olin itse kukkien lisäksi aika otettu niiden väristä, täydellinen valinta! Ei ne miehetkään aina ihan sokeita taida olla ;)

Kuvia katsoessa voisi kuvitella, että meillä on jotenkin siistiä ja rauhallista. Todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta... todella jouluista. :D

Pienen kuusen pienet koristeet

Kävin marraskuun alkupuolella Ikeassa ja mukaan tarttui pieni, noin puolen metrin korkuinen kuusi. Se saa toimittaa joulukuusen virkaa, isompaa kun meille ei millään mahdu. Suunnittelin laittavani siihen jouluvalot, mutta en sitten jaksanutkaan lähteä sellaisia kaupasta etsimään. Isänpäivälahjoista jäi jäljelle sopivan kokoisia puuhelmiä ja samalla, kun maalasin käpyjä kokeilin, kuinka paljon maali peittää niiden alkuperäistä väriä.

Maalausta helpottaakseni pujotin puuhelmet pitkään puutikkuun, joita käytimme kesällä grillivartaitten tekemiseen. Pari-kolme kerrosta maalia, ja siniset ja vihreät sävyt hävisivät mielestäni ihan riittävästi.

Helmien kuivuttua irroitin ne tikuista ja väänsin rautalangoista niille lenkit ripustamista varten. Halusin ripustuslenkin jäävän mahdollisimman näkymättömäksi, ja varastosta löytyi sopivasti tummanvihreää rautalankaa. Rautalangan sai vielä väännettyä helmen alapuolelta sen verran mutkalle, että lenkki pysyy helmen sisällä ilman sen kummempia liimauksia tai muita kiinnityksiä.

Maalattuja käpyjä ja joulutonttuja

Keräsin marraskuun alussa purkillisen käpyjä ja maalasin ne tämän vuoden jouluun sopivilla väreillä, noin puolet punaisella ja loput oranssilla. Nopeammin homma olisi varmasti sujunut ruiskumaalilla niin kuin moni muu taitaa tehdä (ainakin hopeita käpyjä näkee yhdellä jos toisella), mutta sopivan tilan puutteessa maalasin kävyt ihan tavallisella akryylivärillä siveltimellä sutien. Sivellin kärsii jonkin verran, varsinkin, jos haluaa maalia kävyn suomujenkin pinnalle, joten ihan parhainta ja kalleinta sivellintä tähän ei kannata uhrata.

Akryylivärien nopeasta kuivumisesta on tässä hyötyä, kun käpyjä täytyy käännellä ja pyöritellä maalatessa. Maalasin kävyt osissa, esim. ensin kannan, jonka jälkeen jätin kävyn kuivumaan. Sillä aikaa, kun maalasin muita, ensimmäiseksi maalattu oli jo kosketuskuiva eikä maali tarttunut sormiin.



Laitoin kävyt lasipurkkiin ja adventtikynttilöiden seuraksi olohuoneen hyllylle. Tontutkin löysivät paikkansa hyllyltä ja tv-tasolta.

Varmasti hyviä paikkoja tarkkailla, ollaanko meillä kiltisti.