Sohvatyynyjä ja suklaakonjakkikakkua

Sain pari viikkoa sitten hyvän sisustussilmän ja -maun omaavalta anopiltani vanhan, kirpparilta löytyneen ruudullisen pöytäliinan. "Anoppi" ei kuulosta yhtään kivalta, ja siksi kutsun anoppia jatkossa mummuksi, vaikka kyse ei omasta isoäidistäni olekaan... kuulostaa vaan niin paljon paremmalta. :)

Joka tapauksessa liina ei meille pöytäliinaksi kokonsa ja muotonsa vuoksi sopinut, mutta väreiltään se sopi täydellisesti verhoihin.

Kangasta siinä oli juuri sopivasti kahteen 40x40 cm tyynyyn. Ehdin jo luopua toivosta, että saisin ommeltua tyynyt ennen joulua, mutta tänään siihen tuli loistava tilaisuus, kun vanhempi lapsista pääsi yökylään vanhallemummalle ja mies on pikkujouluissa. Puolivuotias taas nukkuu sen verran paljon, että ompeluunkin jäi vähän aikaa.

Viikon sairastelun ja 2-vuotiaan uhmailun jälkeen tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen. Loppuillan taidankin vaan herkutella ja laiskotella. Kaveri toi eilen joululahjaksi suklaakonjakkikakun, joka on niin hyvää, että taidan vetästä oikein kunnon suklaakakkuöverit.