Neulatyyny

Pitkän aikaa on ollut tarkoitus päästää kauan sitten ala-asteella askarreltu neulatyynypossu eläkkeelle. Raukan silmät on jo kauan sitten tippuneet ja saparostakin on jäljellä lähinnä pelkkä muisto.

Uusista sohvatyynyistä jäi sen verran kangasta yli, että käytin ne uuden neulatyynyn askarteluun. Kangaspalojen lisäksi tarvitsin vain tonnikalapurkin ilman kantta ja vanua, silitysvehkeet, liimaa ja vähän neulaa ja lankaa. Ensin liimasin Nami-kangasta (kaksinkertaiseksi taitettuna, kankaan reunat tulivat taakse keskelle) purkin kylkeen ja sen jälkeen laitoin vanua yksivärisen kankaan sisään, tein siitä epämääräisen muotoisen pallon ja liimasin sen purkin sisään.

Siitä tuli aika sopivan kokoinen neulatyyny, joka ainakin pysyy pöydällä oikeinpäin.

Suoritin possulle pienen kirurgisen toimenpiteen ja löysin sen sisältä tusinan verran kateissa olleita neuloja.

Vähän on kieltämättä possua ikävä, mutta ehkä vielä joskus teen uuden sellaisen. Siihenkään ei tarvitse kuin kangasta, huopaa, pari piltti-purkin kantta (pohjaksi ja pääksi), silmät, liimaa ja lankaa. :)

Punaisesta mintunvihreään

Joulun jälkeen löysin Indiskan alelaatikosta ohuet korallinpunaiset verhot. En ollut aivan varma, sopiiko ne meille, mutta kun väri oli niin kiva eikä hintakaan (5 €/verho) kovasti kirpaissut, niin päätin ottaa riskin ja kokeilla niitä olohuoneeseen. Lopputulos on tässä:

Ihan kivat ja piristävät, mutta niin stressaavat. Punainen ei todellakaan taida olla se paras väri meidän olohuoneeseen. Olin jatkuvasti jotenkin ärsyyntynyt noista verhoista, tuijotin niitä ja pohdin, onko ne nyt hyvät vai ei. Kuukauden tuijottelun ja sulattelun jälkeen ärsytti jo niin paljon, että halusin jotain viileämpää. 

Väriä miettiessä iski mintunvihreä villitys. Hetken ehdin jo olla aivan varma, että olen myöhästynyt vuoden tai pari ja haikailen väriä, jota ei mistään löydy. Mutta sitten Anttilasta löysin (taas alennuksesta) juuri oikean väriset pellavaverhot! Kauan niitä saikin silittää, varsinkin kun kuvassa oleva, pariin kertaan silitetty verho oli niin tuhannella rypyllä paketissa. 

Samasta putiikista löytyi myös kivoja kankaita, joista ompelin sohvatyynyjä. Annon Nami-kangas sai kaveriksi mintunvihreää Annon Ainoa ja harmaata Pirtan polkkaa. Pesin kankaat 40 asteessa eivätkä edes kutistuneet mihinkään. :)

Vanha, paljon käytetty harmaa torkkupeitto sopi tyynyjen ja verhojen kanssa kivasti. En muista, milloin meillä viimeeksi olisi ollut näin harmoniset ja vaaleat värit, mutta nyt sielu lepää...

...ainakin niin kauan, ennen kuin keksin pistää taas kaiken uusiksi. ;)

Muffinseja ystävälle

Flussa iski juuri ennen joulua ja osa joululahjoista jäi tekemättä ja antamatta. Nyt alkaa olla vähän myöhäistä enää antaa joululahjoja kenellekkään, mutta onneksi viikonloppuna on ystävänpäivä! Yksi ilman lahjaa jäänyt ystävä saa tänään laatikollisen sitruunamuffinseja.

Muffinsit on leivottu taas kerran Kinuskikissan ohjeella, pikkuprinsessoja soveltaen. Vaihtelun vuoksi kokeilin täytteeksi lemon curdia (löytyy kaupan hillohyllystä), mikä oli ihan yhtä hyvää kuin vadelmista keitetty hillokin. Kuorrutukseen käytin tällä kertaa sokerimassaa, josta osan värjäsin vaaleanpunaiseksi kaapista löytyneellä nestemäisellä elintarvikevärillä. Itse tykkään enemmän marsipaanista. Se on helpompaa käsitellä, koska se ei kuivu niin nopeasti kuin sokerimassa ja omasta mielestäni marsipaani on myös paremman makuista.

Aikamoinen askartelu niissä on, mutta kyllä ne on sen vaivan arvoisia. Muffinsit voi hyvin tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja ne kestää pakastamisenkin, ainakin marsipaanikuorrutteella, sokerimassalla en ole vielä kokeillut.

Ohjeen mukaan muffinseja tulee 9-12 kpl (amerikanmuffinsia), mutta laitoin taikinan pienempiin muffinsivuokiin, jotta niitä riittää muillekin kuin lahjansaajalle. Muffinsit on aika makeita, joten pienempi koko ei ollut ollenkaan huono juttu.

Pakko maistaa vielä yksi muffinssi ennen kuin vien niitä kaverille. Etteivät vaan olisi menneet pilalle yön aikana... ;)

Naulakko avaimille

Hupskeikkaa, sinne meni tammikuu... minne lie. Ajan ja inspiraation puutteessa ei ole tullut kirjoteltua tännekään mitään, ja aika vähän tuli tehtyäkään mitään kirjoittamisen arvoista. Kirppareilla kävin muutaman kerran, mutta löysin lähinnä lasten vaatteita ja tavaroita, ei siis mitään kovin ihmeellistä ja sydäntä sykähdyttävää.

Tammikuun alussa tehtiin miehen kanssa avaimille naulakko. Aiemmin säilytettiin niitä vanhassa emalikattilassa kaiken muun tilpehöörin seassa. Laudanpätkä löytyi autotallista ja mies maalasi sen valkoiseksi. Koukut taas löytyi kirpparilta jonkun sisustusliikkeen ylijäämäpöydästä, hintaa oli 1 €/kpl.

Hetken aikaa arvottiin, laitetaanko koukut pareittain kolmeen riviin vai lomittain... ja lomittain oli pajon parempi. :)

Naulakolle löytyi sopivankokoinen rako ulkoseinän ja sähkökaapin välistä heti ulko-oven vierestä. Alunperin meillä oli tarkoitus tehdä vanhasta laudasta sähkökaapin oikealle puolelle vaakasuuntaan naulakko, mutta kun eteinen on muutenkin niin ahdas ja siellä on paljon kaikenlaista tavaraa, pelkäsin, että siitä tulisi vielä sekavampi ja sotkuisempi, jos avaimet roikkuvat niin näkyvällä paikalla. Nyt ne ovat sentään vähän enemmän piilossa.

Maalasin vielä ruuvinpäät valkoisella maalilla, jota kaapista sattui löytymään. Koukut eivät ole puhtaanvalkoisia ja joskus valkoisen laudan + ruuvinpäiden sävyero kermanvalkoisten koukkujen kanssa pistää silmään, mutta en ole jaksanut vielä päiviäni asialla pilata. Jos joskus alkaa ärsyttää, täytyy maalata koukutkin valkoisiksi. Pääasia, että rojun määrä siinä kattilassa väheni.