Viimeisten viikkojen aikana kotona ei ole tapahtunut oikein mitään ihmeellistä ja aika paljon ollaan oltu reissuissakin. Silloin tällöin olen ehtinyt ja jaksanut käydä kirppiksillä ja muutama mahtava löytökin on tullut tehtyä.
Vaasan Adam & Ewa -kirpparilla on jollain pöytä, joka pursuaa kaikenlaista retrotavaraa ja hintakin on tavaroiden laatuun ja kuntoon nähden todella hyvä. Jos jotain todella haluaa, hinnan myös mielellään maksaa pidempiä miettimättä.
Pari päivää sitten kuukausia kestänyt täydellisen pöytäliinan metsästys päättyi, kun löysin sieltä keittiöön juuri oikean kokoisen ja värisen 70-luvun pöytäliinan. Tästä valmiiksi ommellusta ja täysin tahrattomasta liinasta maksoin 12 €. En tiedä, onko tuota koskaan edes käytetty, mutta aivan pakasta repäistyltä se tuntuu.
On se vaan niin ihana! :D Tuo turkoosi kukkaruukku on vähän väärän värinen ja liian moderni, mutta parempaakaan ei varastosta tähän hätään löytynyt. Taisin myydä kaikki vanhat ruukut kirppiksellä viime syksynä, joten tällä mennään niin kauan ennen kuin sopivampi (vanhempi) löytyy.
Samalla reissulla, mutta toisesta pöydästä löysin hauskat tennarit 3 eurolla. Vähän kaipaavat pesua, mutta se annetaan tuolla hintaa jo anteeksi. Ne on varmaan ihan kivat vaikka kesämekon kaverina. :)
Jokunen viikko sitten sieltä retropöydästä löytyi toinenkin helmi, nahkalaukku 1950-luvulta. Laukussa on muutama naarmu, mutta ikäisekseen se on oikein hyvässä kunnossa. 50-luvusta tykkäävänä ja välillä sen mukaan pukeutuvana kiikutin sen äkkiä kassalle ja maksoin siitä pyydetyt 15 € oikein mielelläni.
Välillä sitä miettii, onko kaikki tavara aina ihan oikeasti sitä, miltä se näyttää, varsinkaan, kun ei itse ole noita vuosikymmeniä elänyt. Kuitenkin tuossa pöydässä on niin paljon hyvää ja laadukkaan tuntuista tavaraa, ne on siististi esillä ja hintalapuissa on tekstiä, joka tuntuu sopivan tuotteeseen. Niitä tuntuu myyvän ihminen, joka todella tietää, mitä myy. Siihen ja omaan vaistoonsa on siis vain luotettava ja jos tulee huijatuksi, niin minkäs sille voi. Eikä se oikeestaan niin edes haittaa, kun ei noista tavaroista kuitenkaan maltaita joudu maksamaan.
Nyt täytyy vain toivoa, ettei tuo retropöytä sieltä hetkeen katoa. Ainakin se on siellä jo kauan ollut ja tavaraa on tuntunut riittävän, että ehkä se siellä myös hetken vielä pysyy. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos Vaasassa liikkuu. :)
Se ärsytti silmää niin paljon, että oli pakko tehdä sille jotain. Hetken mielijohteesta kaivoin kaapista vanhoja sota-ajan sanomalehtiä vuodelta 1942 ja liimasin sitä keltaisen etiketin päälle. Laitoin vielä mattapintaisen kontaktimuovin siihen, ettei se ole heti ihan pilalla.
