Viikonloppuna vietettiin molempien tyttöjen yhteiset synttärit. Vuoden vanha kuopus ei synttäreistä vielä oikein mitään ymmärtänyt, mutta pian kolme vuotta täyttävä, vaaleanpunasissa prinsessamaailmoissaan seikkaileva neiti oli ihan täpinöissään. Yhdessä käytii ostamassa lautaset, jotka pöytiin katettiin. Samoin keksit, mukit ja ilmapallot synttärisankari sai itse valita.
Lopputulos oli, yllätys yllätys, varsin vaaleanpunainen. Oli Hello Kittyä, prinsessakeksejä ja muumi-ilmapalloja.
Servettien/lautasliinojen valitseminen annettii pikkusiskon tehtäväksi, kun kaupassa oli ihan liikaa vaihtoehtoja. Pikkusiskokin näytti tykkäävän vaaleanpunaisesta.
En ole koskaan tehnyt onnistunutta täytekakkua, enkä innostunut sellaisen harjoittelemisesta tälläkään kertaa. Korvasin kakun
amerikkalaisella suklaajuustokakulla. Tässäkin juustokakussa on ihanan maun lisäksi se hyvä puoli, että sen voi tehdä jo edellisenä päivänä eli sähellysvaraa ennen h-hetkeä jää edes päivän verran.
Näin mansikka-aikana korvattiin ohjeen pähkinät mansikoilla. Hyvää!
Lisäksi leivoin, uskokaa tai älkää, miehen toiveesta
Kinuskikissan pikkuprinsessoja. Ohjeesta poiketen tein niitä pienempiin muffinsivuokiin, jolloin niitä tuli n. 20 kpl. Osaan laitoin päälle vihreää marsipaania ja sokerimassasta askartelin ruusuja.
Toisiin taas laitoin sokerimassaa ja kun en muutakaan koristetta keksinyt, värjäsin vaaleanpunasta sokerimassaa kaapista löytyneellä nestemäisellä elintarvikevärillä vähän tummemmaksi. Massa vetistyi jonkun verran, mutta kun ripottelin joukkoon tomusokeria, koostumus parantui hieman ja ruusujen väkertäminen onnistui.
Niissä on jonkun verran tekemistä, mutta ne voi tehdä kokonaan edellisenä päivänä ja varsinkin marsipaanipäällysteiset kestävät pakastamisenkin, sulavat aika nopeasti huoneenlämmössä. Sokerikuorrutteesta tulee vähän tahmeaa, mutta on silti syötävää.
Itselläni oli tarkoitus tehdä muffinsit loppuun jo samana päivänä, mutta kun kermavaahto oli levitetty ja muffinsit olivat enää marsipaani- ja sokerimassaa vailla, naapurit pyysivät kylään. Siellä sitten menikin yömyöhälle ja koristelu jäi seuraavaan päivään, mutta muffinsit eivät olleet moksiskaan.
Tätä vaniljakahvia kannattaa maistaa! Yksistään käytettynä se maistuu todella laimealta, mutta jos laittaa sitä n. neljäs- tai viidesosan ja loput tavallisia poroja, kahvi saa kivan, pehmeän lisämaun. Vaihtelua ja pientä luksusta arkeen. Kahvinkaatoon sain mummulta lainaksi 70-luvun kahvipannun, kirpparilöytö sekin.
Naapurilta saatiin hienoja kukkia, jotka tosin piti viedä hajun takia samantien pihalle.
Sillä aikaa kun leivoin, mies ja vanhempi lapsista lähti käymään Isossakyrössä Sirpistä puimuriin -tapahtumassa. Rompetorilta olikin sitten löytynyt yhtä sun toista kivaa, kuten nämä vanhat kirjat, 70-luvun aurinkolasit ja Suomen tiekartat vuosilta 1950 ja -63. Puulaatikko löytyi jo aiemmin mummulan ulkorakennuksesta.
Maatuskakin muutti meille. Harmi vaan, että tämä rouva on jo ehtinyt revetä liitoksistaan, mutta muuten se onkin oikein kiva mummo.
Hinta-laatusuhteeltaan paras löytö on ehdottomasti tässä. Kaksi vanhaa, vain pientä fiksausta vaativaa nojatuolia, yhteensä 10 €. Ei paha. Päällisetkin hivelee pahasti retrovillityksen kouriin joutuneen silmiä.
Samanlaisia tuoleja meillä oli kyllä jo ennestään kaksi, mutta kun ollaan niistä tykätty eikä hintakaan edes miehen päätä huimannut, niin pakkohan ne oli mukaan ottaa. ;) Meille ne ei tällä hetkellä mahdu, mutta ehkä seuraavaan (isompaan) kämppään sitten. Kaupan päälle tuli vielä punainen liina, jota on käytetty keinutuolissa aikanaan.
Tuhlailusta ei ainakaan miestä voi syyttää, kaikkeen tähän rahaa oli mennyt 15 euroa. Täytyy kai laittaa mies jatkossakin välillä kirppiksiä kiertämään. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti